torstai 30. joulukuuta 2010

Menneitä muistellen

Niin se vaan tämäkin vuosi lähenee loppuaan. On ollut ihan hyvä vuosi. Kyllä sitä näin vanhemmiten enemmän ja enemmän arvostaa niitä ihmisiä joita ympärillä on. Ja koiriakin, tässä tapauksessa=) Ihanat vanhemmat ja perhe, ihan parhaita ystäviä joita ilman ei tulisi mistään mittään. Ja tämä koti. Ihmisineen ja koirineen.
Monesti on tämänkin vuoden varrella mielessään tullut kiiteltyä, että on olemassa näin ihania ihmisiä ympärillä. Sitä jaksaa kaikenlaista ylimääräistä, kun siinä omassa pienessä kotiympäristössä on asiat tolallaan ja vaikka jotkut ystävät ei ihan lähellä asukaan, monessa asiassa on tuntunut kuin olisivat mukana olleet kannustamassa ihan siinä vieressä. Vaikka minäkin täällä höyryän aina mitä kaikkea ihanaa sitä nyt on kirpparilta kotiin roudattu, niin ne on kuitenkin vaan tavaroita. Jotka ei merkitsis mitään jos ei muuten asiat olis kunnossa.
Tästähän tuli ihan niinkuin uudenvuoden puhe=) Mitähän sitä sitten menneestä vuodesta on jäänyt mieleen... Ainakin piiitkä kuuma kesä. Ja se päivä kun tuo terassi valmistui ja istuin auringonpaisteessa siinä ja ihmettelin että tässähän vois vaikka tanssit järjestää. Tai sitten se kun koko porukalla maalattiin tuota meidän aittaa, silloinkin oli aika kuuma. Niin ja Helsingin reissu, kun kummipoika nukkumaan mennessään kävi antamassa hyvänyönsuukon. Ja se kun ajettiin Joensuuhun avoautolla kesäisenä lauantai-iltana ja kuunneltiin Eino Leinon runoja laulettuina=)
Näin pakkasella sitä on kiva muistella tuota mennyttä kesää. Asiasta kukkaruukkuun, nämä kuvat on otettu yläkerrasta. Siitä siis jota en millään saa laitettua mieleisekseni. Mielessä taas muutama idea, mutta antaa nyt tämän joulun koristeineen vielä olla ja katsellaan muutoksia sitten. Tässä meidän yläkerran kuusi, muovinen sellainen:
Ja tässä otos pikku-Pha´sta. Ilmeestä voi päätellä mitä mieltä se oli siitä kun loikin tuolla ympäriinsä kuvailemassa. Kun eihän täällä saa rauhassa edes nukkua!
Pikku-Pha´n myötä takaisin alakertaan ja niihin kirpparijuttuihin. Löysin kirpparilta tällaiset kirjaillut tyynyt ja peiton. Nämäkin saa vielä odottaa tuolla kaapissa sitä että joulu lähtee, jotenkin sitä jo haluaa värejä ympärilleen. Ihanan pirteitä nuo ovatkin.
Tässä sitten eilinen ostos. Lipputanko ja Suomen lippu. Nyt voi liputuspäivinä liputtaa! Ihan mainio juttu, meillä ei pihalla lipputankoa olekaan niin nyt sekin asia on hoidossa=) Tätä versiota ostaessa ei tarvinnut edes micralla olla liikenteessä, tämä mahtuu pienempäänkin autoon!
Niin ja loppuun vielä kiitos Teille lukijat kuluneesta vuodesta. Toivottavasti jaksatte jatkaa jaaritusteni parissa vielä ensi vuonnakin! Ja kiitos kaikista kommenteista, niitä on kiva lukea.
***
Toivottavasti tuleva vuosi on yhtä tasainen kuin mennytkin. Ainakin kaikkea mukavaa on tiedossa, ympärillä tapahtuu kaikenlaisia iloisia asioita Mutta minun pitäisi nyt ruveta siivoamaan ja lähteä kauppaan, iltapäivällä on vuorossa suklaafondanttien teko.

Hyvää Uutta Vuotta 2011!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Lomalla oloa

Heissan! Täällä taas, väkisin tuohon otsikkoon meinaan tunkea että monettako luukkua sitä tänään availlaan. Jäi vähän päälle joulukalenterin pito=) Pakkasta piisaa ulkona mutta onneksi sisällä on lämmintä. Täällä juuri koiran kanssa sohvalla istun ja molemmissa uuneissa porisee tulet. Nämä ovat niitä ihania lomapäivän hetkiä.
Tänään käytiin äitin kanssa alennusmyynneissä Joensuussa. Mittään en tarvitsis mutta ainahan sitä jottain mukaan lähtee. Tai no, vaatteita ei kai koskaan ole liikaa!?! No pari joulujuttuakin lähti vielä matkaan, löysin sellaisen aika kivan seimikoristeen jossa ei ole liikaa kiiltävää ja mitään valoja. Ens vuotta varten, tosin saa se nyt tuossa pöydällä vielä tämän viikon olla. Ja kun halvalla sai niin pakko oli ottaa...
Tonttukirjan löysin kirpparilta, tänään voinkin opiskella kaikenlaista tontuista. Lisäksi löytyi varsin hurmaava pöytälamppu. Mietin kyllä jo että kohta loppuu pöydät kesken kun on niin paljon lamppuja.
Huomenna sitten uusi kierros uudessa seurassa. Voihan sitä päiviään näinkin viettää, täytyykin laittaa lottokuponki vetämään=) Tänään tuli ohikiitävän hetken ajan mieleen että raivaan kaiken jouluisen ihan just pois, äiti sai onneksi ylipuhuttua. Olkoot nyt vielä. Ei meillä tosin niin hirveesti tonttu-ukkoja täällä juoksentele. Olkkarissa saa punaista olla jatkossakin, punaisia tyynyjä ja punainen torkkupeitto. Ja tuo ensimmäisen kuvan punainen lamppu.
Pitäisiköhän tässä nyt ottaa pienet päiväunet, jos olisi herätessä vaikka vähän paremmalla tuulella... Tänään aamulla herätessä jo tiesi että verenpaine saattaa kohota ihan turhasta. Tuo toinen hunksi kaikenlisäksi koettelee ihan pikkuisen hermoja, ei aamulla suostunut syömään ja nyt on jo niin näläkä että ulkona yritti lumen alta löytää vaan kuivuneita heiniä. Pitää varmaan käydä pienellä lenkillä niin rupiaa taas ruoka maittamaan.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulujuttuja

Heips taas kaikille! Joulu alkaa tältä vuodelta olla ohi, ainakin kalenterin mukaan, minä aion vielä fiilistellä uuteen vuoteen asti. Tosin koristeet meiltä ei lähde minnekkään ennen loppiaista. Mulla onkin tuleva viikko lomaa, voin ihan hyvin olla joulutunnelmissa vielä.
Aivan ihanan joulun sain taas viettää. Ihania ihmisiä, mukavaa tunnelmaa ja hyvää ruokaa. Niin ja niitä lahjojakin... =) Elokuvia on katseltu ja rentouduttu, ehkä ihan vähän herkuteltukin... Ja tein kuten "uhosinkin", olen herännyt joka aamu kuudelta ja valvonut iltamyöhään. Päätin nimittäin että nää on ne vuoden ihanimmat päivät ja silloin ei nukuta. Tosin piti ihan pienet päikkärit aina ottaa...
Koiratkin sai lahjoja. Onni oli tuttuun tapaansa taas vähän liiankin innoissaan lahjoista. Muiden lahjoista. Tuli käsistä riipimään kun kuuli paperin rapinaa. Se oli kyllä ihan mahotonta Onnin kanssa. Äitin ja iskän luona ollessa rapisteli siellä kuusen alla koko ajan. Tässä Onni kuitenkin avaa ihan omaa lahjaansa luvan kanssa:
Ja tässä toinen onnellinen pallon omistaja. Tuota palloa onkin saanut tämän päivää heitellä. Jossain asiassa sentään Veeti on se jolla on käytöstavat, sitä ei muiden lahjat kiinnostaneet. Kuva vähän epäselvä, mutta varmaan erotatte tuosta uuden karhean pallon ja sen uuden onnellisen omistajan=)
Mitä lie joulupukki halusi vihjata antaessaan tällaisen kyltin joululahjaksi. Allekirjoitan kyllä tuon väittämän ihan täysin, eli taisi joulupukki ihan oikeeseen osoitteeseen kyltin tuoda.
Ihana joulu! Ihanat jahlat ja ihanat ihmiset. Kyllä taas jaksaa vuoden hehkuttaa tulevaa joulua! Terveisiä vaan tutuille...=)

perjantai 24. joulukuuta 2010

24. luukku: Hyvää Joulua!



Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille!



Toivottelee punaisen talon väki

torstai 23. joulukuuta 2010

23. luukku: Tonttu

Tuima talven on pakkanen,
tähdet kiiluvat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo, uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Ometan ukselle vaiti jää
harmaana hankea vasten,
kuuta taivaalla tirkistää
tuttuna vanhain ja lasten,
katsoo muuria hongiston
takana nukkuvan kartanon,
pohtien iäti uutta
ongelman salaisuutta.
Kouransa partaan ja tukkaan vie,
puistaa päätä ja hilkkaa-
"ei, tämä pulmista vaikein lie,
ei, tämä järkeä pilkkaa"-
heittää, niinkuin jo kiire ois,
moiset pulmat ja mietteet pois,
lähtee toimeen ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat tutkii hän peljäten
lukkojen auki jäävän-
lehmät lehdoista uneksien
torkkuvat oljilla läävän:
ruuna myös unen heinää syö,
suitset ja siimat ei selkään lyö:
seimeensä saa se tuohon
tuoreen ja tuoksuvan ruohon.
Lampaat ja vuonat karsinaan
makuulle jättää ukko;
kanatkin nukkuvat orsillaan,
ylinnä ylpeä kukko.
Koppiinsa Vahti vainun saa,
nousee ja häntää heiluttaa,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
Pirttiin puikkii hän nähdäkseen
isäntäväkensä oivan,
tietäen heidän siunanneen
tonttunsa työn ja hoivan;
sitten hiipii hän lasten luo
nähdäkseen vesat hennot nuo;
ken sitä kummeksis juuri:
hälle se onni on suuri.

Halki sukujen vaihtuvan
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain-
mistä he saapuvat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti - mut minne, oi?
Ongelma eessä on jälleen
selvittämättä tälleen.
Viimein jää ladon parveen hän,
siellä hän vartoo kesää
tuoksussa heinän lämpimän
lähellä pääskysen pesää:
vaikka pääsky nyt poissa on,
kukkiin noustessa nurmikon
saapuu se tänne varmaan
seurassa puolison armaan.
Silloin se laulaa ja tirskuttaa
matkamuistoja tieltä,
mutta ei tunne ongelmaa,
näin joka vaivaa mieltä.
Seinän raosta paistaa kuu
vanhuksen rintaan heijastuu,
kuunsäde kimaltaa partaan
tontun miettivän, hartaan.

Vaiti metsä on lintuineen,
luonnon mahlat jäässä,
koski vain ihan hiljalleen
pauhaa matkojen päässä.
Tonttu lumoissa kuutamon
kuulevinaan ajan virtaa on,
miettii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Tuima talven on pakkanen,
tähdet kiiluvat yöhön,
kansa kartanon hiljaisen
nukkuu aamuun ja yöhön.
Verkkaan laskee jo kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Viktor Rydberg, Suom. Yrjö Jylhä

Täydellistä. Tämä laulu on kolahtanut mulle aivan täysillä. Nämä sanat ovat kirjasta nimeltä Suuri Joulukirja (vuodelta 1986). Olettekos te nähneet näitä versioista tästä runosta? Jos vain suinkin mahdollista niin ovat vielä paremmat, vanhahtava kieli vielä käy tähän tunnelmaan niin hyvin. Voi tonttu-parkaa, miettii vaan pulmaa...

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

22. luukku: joulutervehdyksiä

Meidän edellisen aiheen scandinavian hunksit kiittää saamastaan palautteesta. Ajattelin jos rupeaisi ihan kalenteria noista pykäämään, saisi varmaan tosi hienon. Kesällä esimerkiksi voisivat makoilla nurmikolla pelkät rusetit kaulassaan. Siinäpä onkin ideaa ensi vuodelle joululahjoiksi=) No mutta, nyt tämän päivän aiheeseen. Olen saanut ihania joulujuttuja vaikka jouluun on vielä pari päivää. Tällaisen piparkakkutalon saimme, kerkesin talon laittaa pöydälle niin jo oli asukas muuttanut taloon.
Tällainen talo meiltä täältä punaisen talon joulusta vielä puuttuikin, itse en olisi varmasti osannut moista tehdä. Kiitos Marille! Näin ihania paketteja sain, piti ihan kuvat ottaa ennenkuin raaskin avata:
Ja mitäs kaikkea ihanaa sisältä paljastuikaan.... Olen aivan onnesta mykkänä kyllä... Tällainen ihana taulu, jossa postikortti melkein sata vuotta vanha. Ja sitä pitsiä.... sitä ei voi koskaan olla liikaa meikäläiselle=)
Tässä lisää paketeista paljastuneita.... nuo ruusuthan on sytykepaloja, sanoin kyllä jo Teemullekin heti että näitä EI sitten polteta. Ja porukka eikun lisääntyy punaisessa talossa, tällainen kaunis enkeli liihotti meille eilen, tervetullut vieras. Pitäisiköhän sillekin olla oma pieni talo.
Ihania kortteja on tullut monen monta, kiitos kaikille lähettäneille! Tänä vuonna taisikin tulla ennätysmäärä... juuri nyt kun itse lähettelin tavallista vähemmän. Ihania kortteja kaikki, laitoin ne tuohon naruun keittiöön roikkumaan. Täytyy vielä mainita että tuo yhden kortin tonttu on todella tutun näköinen...
Ja olipa joku tonttu tuonut tänään minulle kukkasiakin. Ei voi kuin hymyillä kun näin ihania juttuja olen saanut.
Hyvä mieli näistä tulee, vaikka näin aikuisena ne lahjat ei joulussa tärkeintä ole. Tuo meidän Onni on muuten aika perso joululahjoille. Innoissaan aukaisee omansa ja sitten on jo muiden lahjojen kimpussa. Se on ihan mahoton, viime vuonna meinas aukaista äitin luona kuusen alta muidenkin lahjat jo päivällä. Eilen salakuljetin koirille ostamani lelut tuonne meidän komeroon niin kohta Onni juoksee sieltä iloisena lelu suussa... Parempaan piiloon pitää lelut meillä laittaa=) Huomiseen!

tiistai 21. joulukuuta 2010

21. luukku: wuoden wiralliset

Tässä meidän koirista vuoden 2011 viralliset edustuskuvat=) Huomatkaa tyylikäs asuste. Ja älkää kysykö että mitkä edustuskuvat, minäkään en nimittäin tiedä. Mutta pitäähän niistä olla...

Onni


Veeti

Mitäpä tähän enää lisäämään. Huomenna palataan asiaan lahjoilla joita pukki on jo etukäteen vahingossa vissiin toimittanut... Oon ollut niin kilttinä=)

maanantai 20. joulukuuta 2010

20. luukku: joulu punaisessa talossa

Joulu on jo ihan nurkan takana. Täällä punaisessa talossa ollaan jo täysin joulutunnelmissa. Lahjat on ostettu (ihan viimeistä silausta vaille), tupa siivottu ja kuusi koristeltu. Tässä tutustumisretki meidän jouluun, kierros alkaa keittiöstä...
...ja jatkuu ruokasalin puolelle. Puusohvalle voisi istahtaa...
ja katsella näkymiä olohuoneeseen päin.
Vai pysähtyisikö hetkeksi yhdessä jutustelemaan ja kuuntelemaan joulumusiikkia. Tai ihan vaan kuuntelemaan tulen räiskettä takassa.
Ehkäpä välillä voisi vaikka istua pöydän ääreen nauttimaan hyvästä ruuasta.
Kierroksen päätyttyä voisi kellahtaa olohuoneen sohvalle katsomaan hyvää elokuvaa...
...ja samalla ihastella joulukuusta ja jouluista näkyä...
Elokuvan jälkeen voisi rentoutua istahtamalla mukavaan nojatuoliin lukemaan hyvää kirjaa.
Siinä ainekset täydelliseen jouluun, siinä on ainekset meidän jouluun täällä punaisessa talossa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

19. luukku: joulupuu on rakennettu

... joulu on jo ovella. Namusia ei kuitenkaan meidän kuuseen ole ripustettu. Tässäpäs tämä nyt sitten on, meidän joulukuusi. Tämän vuoden versio on kyllä ihan paras kaikista. Yritän joka vuonna vähän erilaista laittaa.
Tänä vuonna koristeina sai olla perinteisten kynttilävalojen lisäksi valkeaksi maalattuja olkikoristeita. Nauhana oli viimekin vuonna mooooonta monituista metriä pitsiä.
Latvatähteä olen etsiskellyt kaupoista jo viime jouluna. En tykkää oikein niistä kiiltävistä. Tänä vuonna sainkin varsinaisen kuningas-ajatuksen=) Ostin kirpparilta vanhoja virkattuja pitsiliinoja, äiti tärkkäsi sitten sen ja siitäpä sainkin oivan latvatähden. Tykkään!!! Mitäs olette mieltä?
Olen niin höyrähtänyt kaikkeen vanhanaikaiseen ja vanhan ajan joulu etenkin kiehtoo. Meillä varmaan olisi olkia lattialla jouluna jos minä saisin päättää=) Siksikin mikään kiiltävä kuusessa ei oikein enää innosta. Tosin ensi vuonna voipi olla jo toiset sävelet. Tässä vielä pimeämmällä otettu kuva, valot loistaa selvemmin.
Tänään mennäänkin kuuntelemaan (ja laulamaan) kauneimpia joululauluja kirkkoon. Lenkillä kävin tuossa koiran kanssa, muuten on vaan oleskeltu ja kuunneltu joululauluja. Niin ja joulutorttujen paistoon tästä onkin lähdettävä. Ja muuten, uudet lukijat tervetuloa ja Teille muille kiitos miljoonasti kommeneista! Palaillaan!

lauantai 18. joulukuuta 2010

18. luukku: joulusiivousta

Tänään meillä on siivottu punainen talo lattiasta kattoon! Ja kuten siivoukseen kuuluu, järjestystä vähän vaihdettiin ja tavarat vaihtoivat paikkaa. Ja kuusikin tuli sisälle, on muuten kaunis kuusi! Kuusen takia pitikin sitten siirrellä huonekaluja paikasta toiseen=) Näin pysyykin mieli virkeänä. Kuten kuvasta näkyy, kuukausi sitten ostamani tuoli muutti toiselle puolelle ruokasalia (siis se tuoli jonka takia piti myllätä koko huone...).
Nyt täällä onkin ihanan jouluista. Huomenna on ihan pakko herätä jo senkin takia kukonlaulun aikaan, koska sitä tunnelmaa ei voi sanoinkuvata mikä aamuvarhaisella on kun hipsii täällä ja sytyttelee jouluvaloja. Niin ja kuuntelee hiljaisella joululauluja. Juuri sellaisten hetkien takia sitä joulua odottaa 10 kuukautta vuodesta.
Talokylä muutti ruokasalista olkkariin tuohon vanhan pulpetin päälle, onkin tosi kivan näköinen siinä. Olkkarin vanhasta ikkunasta tehdyn peilin päälle viritin tuollaisen äitini neuloman kranssin... vai onkohan se virkattu... Sieltä se muuten peilin kautta näkyy talotkin valoineen.
Ja olkkariin tuli myös joulunpunaisia kynttilöitä purkkeihin. Kynttilöitä ei koskaan voi olla liikaa. Mietin tuossa että meillä taitaakin olla joulukuusentapainen melkein joka huoneessa. Olkkarissa on tuo jättisypressi, ruokasalin jättisypressi muutti keittiöön joulukuusen tieltä, ja yläkertaan tuli muovikuusi. Tänä vuonna onkin oikein kunnolla laitettu joulua=)
Tässä vielä siivouksen keskeltä otettu kuva Onnista, näkee melko hyvin mitä mieltä Onni on siivouspäivistä. Onni meni rentoutumaan yökylään minun vanhempien luokse, ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Miun Onni-pieni
Nyt onkin mukava nautiskella siivotussa kodissa lauantai-illasta ja kynttilänvalosta. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!