torstai 6. tammikuuta 2011

Onnin oppivuodet

Onni täytti tässä männäpäivänä vuosia, joten nyt laitankin tänne kunnon kuvapläjäyksen meidän Onnista=) Kyllä aika rientääkin nopsaan, vastahan se meille tuli, pieni läntikäs koiranpentu. Muistan ne tunnelmat hyvin, toisaalta oli kauhusta kankea, että saako sitä ikinä opetettua tavoille ja toisaalta niin ihanaa kun se nyt vaan oli (ja on) niin ihana.
Onni on minun ihan ensimmäinen koira. Ja heti ensimmäisellä kerralla sain ihan täydellisen koiran. Muistan kun se ensimmäiset yöt nukkui minun kaulan kohdalla. Pikkuhiljaa vuosien kuluessa se on siirtynyt meidän jalkopäähän=) Onni on ollut jo ihan pennusta lähtien herrasmies. No vähän pitihän sitä koiruuksia tehdä, kuten pureksia listoja ja pikkaisen pöydän kulmaa. Yhen ainoan kerran on kotona odottanut sekasotku, kukka oli levitelty pitkin olohuoneen mattoa. Onnin sisustusvimma alkoi siis ennen minua.
Paljon on Onnin kanssa koettu. Onni on ihan paras kaveri. Jos minä olen kipeä, Onni on seurana, se ei kyllästy nukkumaan ihan kyljessä kiinni. Herrasmies-Onni ei koskaan ole ollut mikään naamannuolija, mutta jos itsellä on paha olla, silloin Onni lipaisee naamasta ihan niinkuin sanoen että äläs murehdi. Ihana Onni
On Onnilla omat metkuilunsa. Se on välillä ehkä hieman liian virkaintoinen, vahtikoira. Haukkuu ihan kiitettävästi vieraat ja vähän tutummatkin tulijat. Silloin tällöin tuntuu että Onnilla on korvat ainoastaan koristeena, mutta harvemmin (vrt Phantom).
Onni on ihan hurjan hyvä agilityssä. Miljoona kertaa parempi kuin omistajansa. Ihan uskomattoman nopea oppimaan. Niin... ja nopea muutenkin. Joskus varmaan vielä harmittelen sitä etten sen kanssa ruvennut ihan kunnolla kisaamaan, niin taitava se on.
Välillä tulee ihan hirveä menettämisen pelko. Jossain vaiheessa varsinkin kun Onni oli pentu, tuntui että olisiko pitänyt olla ottamatta koko koiraa, kun pelotti niin paljon että menetän sen joku päivä. Mutta sitten Onni olisi elellyt jossain muualla, enkä koskaan olisi saanut sitä tuntea. Onneksi olen saanut Onnin omistaa ja tuntea. Toivon että onni saa olla terveenä vielä monia monia vuosia. Onhan se mukava nähdä kun herrasmies harmaantuu ja komistuu entisestään=)
Ajatus omasta Onnista lähti ystävältäni joka otti parsonin. Aivan hurmaava neiti vei heti sydämeni ja siitähän se ajatus sitten lähti. Vaikka täytyy kyllä myöntää että kun näin millainen energiapakkaus Luna oli, hieman hirvitti, silleen hyvällä tavalla=) Onni ja Luna ovat hyviä ystäviä, kuten seuraavasta kuvasta näkyyVeetikin on päässyt tähän kuvaan patsastelemaan, Veeti on vielä ihan tuollainen minikokoinen=)
Katsokaapas miten muodikas Onni on ollut jo pennusta lähtien, oma ampparipuku. Äitille vihjailin että tämän kevään pakkashangille olisi varsin mukavaa jos molemmille koirille saisi tuollaisen tyylikkään ampiaispuvun. Selkään voisi vielä tehdä sellaiset pienet siivet. Tai sitten ei=)
Nyt Onni on ehdottomasti parhaimmillaan. Mies parraassa iässä=) Tämän viikonlopun olen päättänyt pyhittää koirien kanssa lenkkeilylle, niin hyviä ilmoja on luvattu. Jos kävisi tuolla jäällä ja metsässä samoilemassa.

9 kommenttia:

  1. Voi miten ihania juttuja Onnimannista! Kyllä se on ollut ihku jo pentuna ja komistunut vaan vanhetessaan. Ihan kuin eilen, mutta kuitenkin jo monta vettä on virrannut sillan alla siitä, kun Onni ja Luna kohtasivat ensimmäisen kerran ja laittoivat huushollin väen solmuun. Luna laittaa nenäpusuja!

    Varpu

    VastaaPoista
  2. Ohana postaus Onnista...kyllä nuo koirakaverit ovat sitten rakkaita...minäkin,joka luulin,tai sanoin aina,etten ota koiraa ikinä,ja niin se vain tuli meillekin,enkä pois antais.On se vain niin rakas...meijän VilliVilpertti:)

    VastaaPoista
  3. kasvis perheineen lähettää myös Onnille synttäri onnittelut <3

    VastaaPoista
  4. Ihanasti kerroit Onnistasi.
    Kyllä koirasta saa hyvän ja uskollisen ystävän.
    On niin komeakin. Onnisi.
    Että vain paljon onnea syntymäpäiväsankarille ja monta monta ihanaa yhteistä vuotta teille.

    Meillä on ollut myös koira Jeri nimeltään, mutta nyt ei enään ole.
    Lapsena meillä oli Silkkipudeli ja muistan kun itkettiin kun se jäi auton alle.
    Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus!Komea herrasmies on:)

    VastaaPoista
  6. Mukava postaus Onnista! kiva lueskella eläin juttuja.

    VastaaPoista
  7. Myöhästyneet onnittelut Onnille!
    Koira on ihmisen paras ystävä!!
    Siitä ei päästä mihinkään.Kukaan muu ei niin iloisesti aina sinua tervehdi kuin koirat;tai no kyllähän tuo minun mieheni;)
    Mukavia ulkoilukelejä teille:))

    VastaaPoista

Hunksit ja Hanne kiittää kommentistasi <3