keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Koiruuksia

Kylläpä saikin äsken räkänaurua nauraa äsken mahansa pohjasta kun Onni äityi leikkisäksi=) Se on niin hassu kun se leikkii, se pyörii ja hyörii ja murisee terrierimurinaa, ottaa leikkisästi hihasta kiinni ja irvistelee. Sitten se tulee ihan kylkeen istumaan ja lipaisee nenästä. Onni on vähän sellainen tosikko ja vanhempi herrasmies, se ei oikein lämpene Phantominkaan leikkiinkutsuille kuin harvoin.
Tuli taas niin hirveä olo tänään kun näin kuvia (joita ei ois pitänyt katsoa) miten elukoita on kohdeltu. Sitä oloa ei voi sanoin kuvata=( Nää meidänkin hunksit, miten hellyydenkipeitä ne on. Aina niitä on sylissä kupsuteltava ja viereen ne aina kampeaa. Ja kyllähän kaikki lemmikit rapsutuksia kaipaa. Sitä miettii että onneks nää omat hunksit on meillä turvassa, mutta miten moni elukka tuolla joutuu elämään ihan hirveissä oloissa=(
Näitä ei pitäs miettiä, menee ne vähätkin yöunet. Kaikki kunnia niille jotka eläinsuojelutyötä tekevät, meinaan liittyä jäseneksi lähimpään yhdistykseen. On varmaan rikka rokassa se minunkin jäsenmaksu mutta onpahan kuitenkin.
Minä nyt oon muutenkin aika herkkis. Aina kun nään tienposkessa noita raatoja niin tulee hirveä tarve rutistella ja puristella omia koiria. Etenkin Phantomia, se kun muistuttaa kaikkia jyrsijöitä ja metsäneläviä. Ja mangusteja=)
Voi koiraparkoja kun joutuvat miun hellyyskohtauksia kestämään=) Toisaalta, Onni taas viime yönä änkeyty poski poskea vasten nukkumaan pää minun tyynylle, että ei kai se niistä niin hirveää ole=) Pikku-Pha taitaa enemmän olla Teemun kaveri, tuossa se Teemun sylissä nytkin istuu. Loppuun vielä nenäkuva Onnista:
Maailman ihanimmat ja rakkaimmat hunksit.

5 kommenttia:

  1. Rapsutuksia!!
    Huomenna voi olla outo mennä rinsessalandiaan kun on vaan yksi partis vastas, tää vuoden vanha.
    Toinen meni enkeliksi perjantaina isänsä ja veljensä kaveriksi. Surullista, vaikka se tiedettiin, että meni jo jatkoajalla...

    Onneksi isolla osalla eläinystäviä on hyvä olla, mä en liikaa halua edes kuulla niistä huono-osaisista...

    VastaaPoista
  2. Suloisia ovat molemmat koirasi. Totta, että nämä ovat hellyydenkipeitä ja viekkulikoiria. Meillä Simo nukkuu yöt peiton alla vieressäni, päivisin torkkuu aina siinä huoneessa, missä minäkin olen.
    Valitettavassti kaikilla koirilla ei ole asiat näin hyvin, että ovat perheen silmäteriä.
    Rapsutuksia hunkseillesi!

    VastaaPoista
  3. meillä on vähän sama homma.Nuorempi koira vallottaa ja sulattaa sydämmiä.On koko ajan nuolemassa naamaa,jalkaa.Huomiota vailla ihan koko ajan.On niin sanotusti iso ego.
    Vanhempi koira tyytyy katselemaan sivusta touhuja.Tosi rauhallinen.Mutta aina ovat siellä missä mekin.Ihastuttavia karva veijareita kaikki tyynni.

    Adventti viikonloppuja sulle=)

    VastaaPoista
  4. Hej! Ihanan blogin lösin.. Laitoin itseni lukijaksi !
    Kraam
    Sanne

    VastaaPoista
  5. Kiitos friidut.

    Pepi: höh, on varmaan outoa jos toinen on poissa=(

    Minun kaverin parsoni nukkuu myös peiton alla, mikä on minusta aika mielenkiintoista. Luulis hikeä pukkaavan=)

    VastaaPoista

Hunksit ja Hanne kiittää kommentistasi <3