torstai 29. syyskuuta 2011

Jonniinjoutavia höpinöitä

Heips friidut! Täällä taas linjoilla. Viikko on vierähtänyt nopsaan ja tässä sitä ollaan, kohta viikonlopun viettoon! Meillä tänään taas perinteinen siivouspäivä, nyt piti jo vähän tarkempi syynäys tehdä. Matot pellolle jne. Kyllä nyt passaa taas kynttilöitä poltella kun on siistiä=)
Yläkerta on ollut työn alla taas. Kun vähän täällä allaalla järjestys vaihtuu niin vaikuttaa yleensä myös yläkerran kamoihin=) Ei meinannut taas valmista tulla millään. Yläkerta on vähän sellainen tavaranvaihtopiste=) Sinne roudataan alhaalta aina ne tavarat joita ei tänne just sillä hetkellä haluta. Täytyy yrittää huomenna päivänvalolla ottaa taidonnäytteestä kuvia.
Jes tosiaan viikonloppu! Mikä parasta, meidän viime viikonlopun matkaopas vuorostaan saapuu tänne meidän kulmille. Ikävähän tässä jo viikossa onkin kerennyt tulla. Mitään muita suunnitelmia ei ole, muuta kuin että ulkosaunailua ja mahdollisimman vähän ihmisten ilmoilla oloa (paitsi matkaoppaan luona käyn tietty!) Ja niinku tälleen oloa:
Joku kyseli meidän lattian maalisävystä aikaisemmin, lupaan ja vannon viikonlopun aikana hipsia etsimään sen maalipurkin tuonne autotalliin ja laittaa sävyn tänne! Nyt blogikierrokselle ja sitten niitä maajusseja! Viikonloppuja!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Matkaopas

Suomen Helsinki, missä koivujen varjossa virtaa kuuma veri ja kylmä... ööö... mehu. Missä unelmien kaupunkiloma voi saada yllättäviä käänteitä. HÄN on aina valmis taistelemaan sinun oikeudestasi hyvään lomaan. Hän on...
MATKAOPAS! Jep, todellakin, kotiuduttu reissusta ja pitkin Etelä-Suomea meitä opasti oma matkaopas. Ei olla hirveästi reissattu joten kokemusta opastuksesta ei ole, mutta välillä tuntui että tällä matkaoppaalla oli vähän kiire. Tottunut varmaan että monta paikkaa ehditään päivän aikana katsomaan.
Kun siis... no silloin tällöin piti ihan laittaa juoksuksi. Ja silti ei meinattu perässä pysyä=( Mutta ihan ummikkoja kun oltiin ja maisemat vieraita, ei meidän auttanut kuin juosta perässä ettei eksyttäis.
Tietenkin opastukseen kuului perässäjuoksemisen lisäksi myös kattava kertomus kohteista ja niiden historiasta. Ja sehän olikin varsin valaisevaa.
Onneksi varsin tiukasta aikataulusta huolimatta matkaopas oli varannut aikaa myös lounastamiseen. Nälkähän siinä jo tuli kun yritti matkaoppaan vauhdissa pysyä.
Noh, välillä piti nukkuakin. On varmaan raskasta tällaisille turisteille selittää aina samat asiat uudestaan ja uudestaan.
Opastetun reissun matkanvarrelle osui myös vanhoja rakennuksia...
... ja kivien keräystä.
Junallakin meinattiin matkustaa. Mutta meidän turvallisuuden takia matkaopas päätti luopua tästä ajatuksesta. Turvallisinta oli mennä jalan. Kunnon matkaopas ottaa huomioon kaikki seikat.
Matkaoppaan päivä oli raskas koska näytettävää oli niin paljon. Illalla piti ottaa rennosti hyvässä seurassa.
Olipahan reissu! Ja paljon viisaampana ja monta kokemusta rikkaampana takaisin maalle tultiin - kiitos matkaoppaan!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Vallattoman vihreää

Heips taasen! Sunnuntaina taisin toivoa aurinkoista viikkoa, ainakaan toive ei näillä seuduilla toteutunut. Tänään on satanut ihan koko ajan, on ollut ihan pimeetä. No onpahan hyvä syy makoilla tässä sohvalla ja olla tekemäti mittään. Hunksit kylessä. Voiko sitä ihminen muuta toivoa=)
Viime viikollahan (ja sitä edellisellä...) me raahattiin täältä tavaraa pois, kun oli niin ankeeta ja ahdasta ja ahdisti. Mikä kumma se sitten on että kirpparilta kuitenkin pittää sitä tavaraa roudata lisää?!! Mutku löyty tollanen vihreä hieno jakkara niin oli ihan pakko. Jotenkin oli selkäpiissä tunne että se on hyvä. Ja niinhän se olikin, vaikka en tuollaisesta vihreän sävystä niin hirveesti tykkääkään.
Ylläolevassa kuvassa näkyy myös hienot uudet tuolinpäälliset. Tosi asiassa en täältä tuppukylästä muunlaisiakaan löytänyt. Kävin jo viime viikolla katsomassa kaupasta olisiko tuollaisia valkeita mutta eipäs ollut. Sitten seuraavana päivänä sytytti ja arvelin että hyvähän se onkin että ovat joka tuolissa vähän eriparia, tuolitkin on eriparia. Eli aika hidas sytytys=) Päivän viiveellä...
Antiikkikyltin löysin myös samaiselta kirppisreissulta. On kyllä niin täyttä totta että piti mukaansa ottaa. Että terveisiä vaan vanhat ja "vanhat" ystävät! =) Niin ja kun tälle vihreelle linjalle lähdettiin, aitasta kipaisin puusohvalle hakemaan tyynyn, jonka äiti teki joku aika sitten. Ostin siis tuollaisen kanavataulun kirpparilta ja äiti tekas siitä tyynyn. Miust aika hieno!
Jeps. Vihreetä mulla ei hirveesti ole täällä ollutkaan. Paitsi jouluna joulukuusi=) Niin ja onhan tuo miun uus muratti vihreä! Ainakin vielä toistaiseksi...

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Valmista on!

Suloista sunnuntaita kaikille! Aurinko on täällä paistellut oikeastaan koko päivän, ja mitäs minä olen tehnyt... no ollut sisällä melkein koko päivän. Olen nimittäin pessyt ikkunat! No melkeinhän siinä hommassa on jo puoliksi ulkona=)
Voi että miten tykkään ikkunoiden pesemisestä. Kertakaikkiaan. Varsinkin noiden vanhojen ikkunoiden kanssa tappeleminen on aina yhtä mukavaa. Kun niitä ei meinaa ensin saada auki. Ja sitten kiinni. Sitäpaitsi aina tuntuu että en saa niitä tarpeeks puhtaiks, sit meinaa jo mennä hermo!
No kai ne nyt vähän puhtaammat on. Pikku-Pha kävi jo räkimässä tuon olkkarin oven ikkunan, kissa nähkääs suvaitsi kävellä hänen tontillaan. No onneks on pikapesuja varten pesuainetta suihkepullossa niin voi koirien nenänjäljet nopeasti pyyhkäistä pois.
Nämä kuvat on nyt sitten siitä ruokasalista joka jo minun silmiin näyttää hyvältä. Ei se nyt hirveesti muuttunut ole viimeviikkoisesta, vähän tavaraa kuskattu pois ja vaihdoin matot. Mutta ei sitä paljon tarvii, nyt mie olen tyytyväinen! Nuo valo-oksat tuosta kellon vierestä on tosin jo kuskattu pois, ne ei oikein siihen käy.
Ostin tänään jo syyskukat pihalle. Pitäisi vaan nyt heittää kesäkukat mäkeen ja laittaa syksyversiot paikalleen. Tänään jo vaatekaapista laitoin loputkin kesävaatteet aittaan menemään. Ei voi mittään, syksy on tullut! Vaikka on sitä vielä ruohoakin tänään leikattu=)
Kiitokset friidut kommenteistanne jälleen! Ja uusia lukijoitakin on tullut näitä minun jorinoita lukemaan, toivottavasti viihdytte! Nyt jos vielä ennen Poirottia lähtis tuonne pihalle touhuamaan. Toivottavasti tuleva viikko olisi yhtä aurinkoinen kuin tämäkin päivä!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Perjantai-illan tunnustukset

Heips kaikille! Se ois perjantai, eli viikon paras päivä! Täällä on nyt myllätty ja siirrelty tavaroita ja nyt alkaa näyttää paremmalta. Aika paljon on kannettu poiskin, nyt vaan jotenkin kaipaa vähän väljyyttä. Yläkerta on vielä hyrskyn myrskyn, sinne siirryn huomenissa. Nyt ei ennee tännään jaksa. Olkkariin laittelin vähän juttuja uusiksi.
Ostin tänään muutaman tulilatvan väriä tuomaan. Sit otin riskin ja ostin myös muratin=) Toivottavasti tällä kertaa parempi onni. No viimeks sain sen kyllä kestämään useamman viikon. Katsotaan kuinka nyt käy.
Ihanaa, viikonloppu! Aamuisin on nykyään niiiiin pimeää kun heräilee, on se vaan paljon hankalampaa repiä ittensä ylös kun on niin pimmeetä. Ja ainainen vesisade ei kyllä auta asiaa. Tänään onkin illalla aurinko paistanut, mukavaa vaihtelua=)
Ostin myös tuohon olkkarinpöydälle tuikkukipot. Taas tuikkukippoja! Mut eikai niitäkään voi olla liikaa!??!! Ja sitäpaitsi: vaihtelu virkistää. Huomatkaa kuvassa myös tyylikäs sisustuselementti: hunksien puruluu.
Olen saanut tunnustuksia parilta ihanalta friidulta: Pepiltä Mummun huushollista ja Aseman laidalla - blogista. Siis niinku kiitos friidut! Taidan kiitokseksi laittaa pari hunksia tulemaan molemmille friiduille. Tietenkin yks hunksi/friidu. Muuten loppuu hunksit kesken.
No mutta asiaan. Pitäs taas jotain itsestään tunnustaa. En muista mitä oon viimeks lörpötellyt, toivottavasti ei tuu samoja.

1.Olen jahkailija. Jahkailisin loputtomasti vaikka mitä. Yritän koko ajan olla jahkailematta, mutta jahkailen silti.

2. Näen usein yhtä ja samaa unta. Sen tarkemmin en paljasta että mitä unta, koska pitäisitte minua ihan pimeänä. Ollaan ystävän kanssa mietitty että mitä uni meinaa, pitäis ottaa dr. philiin yhteyttä=)

3. Pikku-Pha´sta sellainen tunnustus että sillä heiluu häntä AINA. Kerran tulin töistä ja sillä ei häntä heilunut koko iltana. Tuli vähän hätä. Muistan sen päivän kuin eilisen, liekö ollut häntä silloin kipeä. Nytkin se tuossa katsoo minua. Ja häntä heiluu.

4. Omistan 8 kautta pientä taloa preerialla. Olen katsonut ne jo kertaalleen. Joku aika sitten aloitin kierroksen alusta ja olen viidennessä kaudessa menossa. Ihana sarja!

5. Meillä on myös kaikki ritariässän kaudet. Niitä en minä kylläkään tunnusta omikseni=)

6. Olen ratkaissut monta ongelmaa unissani=) Siis että saan vaikka jonkun hienon idean, jota en takuulla olisi hereillä keksinyt. Tosin liittyen kohtaan 2 toivon että heureka-elämys jää kokematta=)

7. Haaveilen että talvella pääsisin joskus hevosen reen kyydissä rekiretkelle metsään. Mieluiten lähellä joulua=) Voi että, ihana ois mennä joulukirkkoon hevosreellä...

8. Pitäskö myydä micra pois ja ostaa hevonen? Ja reki? Mitäs sanotte? Jossain vaiheessa vois jo tuntua että oispa ihana mennä micralla joulukirkkoon=)
***
Laitetaanpas tunnustus jakoon seuraaviin ihaniin blogeihin ihanille friiduille (sori vaan friidut, hunksit loppu jo kesken!)

- Hyvää ja kaunista
- Polkadot
- Tää ois tän koti
- Rintelän Ruusa
- Pitsienkeli
- Pieni pilvenhattara
- Vaniljainen
- Allidaalia

Näihin kuviin ja tunnustuksiin. Ihanaa perjantai-iltaa kaikille!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kyllä on vaikeeta

On mullakin ongelmat. Tai no eihän nämä todellisuudessa ole ongelmia nähneetkään, mutta saahan sitä nyt pähkäillä joutessaan ihan jonniinjoutaviakin, eikös!? Siis kun mulla on sellainen visio ihan kielen päällä. No aloitetaan alusta... olen täällä vaihtanut järjestystä, mutta kun ei satu nyt tavarat paikalleen=) Ei millään tule mieleistä. Mutta tosiaan ratkaisu pyörii ihan tuossa kielen (mielen) päällä. Ajattelin karsia vähän tavaraa pois, jonkun verran olen jo karsinutkin.
Tekis mieli jo vähän tunnelmavalojakin tänne ripustella sinne tänne. Tuikkuja onkin jo polteltu urakalla. Olkkariin olen "uuden" pöydän myötä tyytyväinen, tässä eräänä iltana vielä kirjahyllyä pyörittelin vähän eri asentoon=) Kyllä se ratkaisu sieltä tulee tuon ruokasalinkin suhteen kun pari yötä vielä valvoo. Sohva muutti tuohon takan vastapäätä. Edelleen, siinä voin sitten takkatulen loimussa lueskella sitä tuntematonta joka on tuolla kirjahyllyssä. Edelleen.
No joo, eipä tämä juttujen taso edellisestä tainnut parantua. Ihan hanurista oli tämäkin juttu. Ja jos nyt yritetään tässä vaiheessa pelastaa mitä pelastettavissa on, laitan kuvan meidän myötätuntoisemmasta hunksista (siis siitä joka parantaa migreenin, eikä aiheuta sitä=). Onni ja Onnin uusi pallo.
No okei, jotta ette luule, että syrjin tätä meidän toista hunksia, laitetaan tasapuolisuuden vuoksi kuva Phantomistakin. Tai no...naamakuvaa en tähän hätään löytänyt...
Nyt lupaan ja vannon. Tuo oli viimeinen. Jos viime jutussa oli heti julkaisun jälkeen sellainen tunne että olipas pohjanoteeraus niin nyt se vasta siltä tuntuukin=) Ja ollaan vasta keskiviikossa...

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Liian hidas...

...kamera mulla... No siis, mullahan oli visio. Että niinku monissa blogeissa on ollut, että lähden hunksien kanssa lenkille ja otan hienoja maisemakuvia meidän lenkin varrelta. Ja hunkseista. No joo, eka kuva ookoo. Hunkseilla veto päällä, ne arvas että nyt mennään mettään!
Toka kuvakin ihan jees. Hunkseilla edelleen veto päällä, nyt ne jo tietää kun tälle tielle käännyttiin että metsä lähestyy.
Mutta sitten... katsokaas nyt näitä:
Siis ihan hanurista. Vai pitäiskö sanoa hanureista. Ne on liian nopeita! Tuolla metsässäkin nakottivat niin nätisti välillä ja just kun rupesin sihtaamaan, niin ne kääns mulle selän. Tai siis hanurin. Ihan lopussa sitten sain otettua tällaisen loistokuvan:
Lupaan, ettei enää yhtään hanurikuvaa ihan heti. Ettette nyt lopullisesti katoa linjoilta=) Kiitoksia kommenteistanne! Minun päivä onkin mennyt tässä sohvalla maatessa. Taidan kuitenkin tässä kohta nostaa oman hanurini sohvasta ja lähteä hunksien kanssa lenkille. Palaillaan! Joohan... ?! =)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Muutosten tuulet

Hehe. Täällä punaisessa talossa puhalsi torstaina oikein kunnon muutosten tuulien pöhäys! Ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan, kuin ihan vaan huonekalujen siirtoa. Ruokasalin ja yläkerran osalta voisikin ihan rehellisesti sanoa, että kovin moni tavara ei jäänyt entiselle paikalleen. Mutta kyllä kannatti! Vaihtelu nimittäin virkistää.
Olkkarissa ei muuta muutosta tullut kuin "uusi" pöytä. Sain nimittäin idean torstaina kun töiden jälkeen hunkseja käytin ulkona, siinä se idea nyt seistä töröttää=) Tuohan on siis se pöytä jonka Teemu teki alkujaan istutuspöydäksi. No en minä sitä mihinkään istutuksiin raaskinut käyttää joten se oli tuolla kesäkeittiössä pöytänä. Pitemmillä jaloilla.
Kainosti sitten kysyin Teemulta että voiskos siitä pätkäistä jalkoja niin saatais sisälle pöytä. Ei mitään reaktiota=) Enää mistään näistä mun älynväläyksistä. On jo niin tottunut. Ja luottaa vissiin katsokaas näihin mun visioihin kun ei nikottele yhtään. Mut se on hieno! Tuon hienon lyhdyn kävin sitten ostamassa tuohon vierelle.
Kynttilät onkin lisääntynyt kiitettävästi=) Eilen ekaa kertaa oli niin pimeetä kun saunottiin ulkosaunassa, että piti myrskylyhty laittaa ikkunalle. Ihana tunnelma, voi että! Sitä ei voita kyllä mikään. Ja taas soi joululaulut päässä. Tänään ei mitään muuta suunnitelmia kuin hunksien metsälenkki. Rentouttavaa viikonloppua!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Lohtua

Tänään aamulla oli aika täydellinen hetki kun ajeltiin töihin Teemun kanssa. Joo sama työmatka ja aikakin, eri paikka tosin. Aurinko paistoi ja sumua oli peltojen yllä yön jäljiltä, radiossa laulettiin: "Jos lohtusi on jouluenkeleitä kesäkuuksi jäänyt ikkunaan..." Koko laulu tässä. Oli kyllä siihen hetkeen niin täydellinen laulu, että tais tulla tippa ihan linssiin. Tämä syksy nyt on vähän tämmönen.
Ehkä tuossa lauseessa kiteytyi minun suhteeni jouluun. Enpä tietysti tiedä mitä sanoittaja on tarkoittanut, mutta jotenkin vaan... minuun kolahti. Just tänään. Yleensäkin laulun sanat ja musiikki on aika tärkeitä juttuja. Kaikki vähänkin surullinen uppoaa=) Varmaan siksikin tykkään joulusta, onhan se musiikki aika surullistakin. Kaikki rallatukset jää kuuntelematta.
Uskallanko edes tunnustaa että Tonttu-laulua tulee kuunneltua silloin tällöin pitkin vuotta. Parraaseen tunnelmaan tosin pääsee talvella. Ennen tai jälkeen joulun=) Niin ja kaikki nuoruusbiisit jotka radiosta tulee saa vähän ahdistusta pintaan. Ehkä mä oon vielä liian nuori, kattokaas ei oo tarpeeks kulunut aikaa... joo se se on.
Jos joku laulu oikein jää rallattamaan alitajuntaan, ei sen sanat välttämättä tarvi mitenkään koskettaa omaa elämää. Kunhan ne vaan koskettaa. Ja sit on niitä joita kuulee monta kertaa päivässä töissä, niitä sitten kun myöhemmin kuulee niin tulee mieleen joku tietty ajanjakso elämästä. Meidän kevään remppa tulee mieleen tästä.
Niin ja se Leinon nocturne. Tippa linssiin. Ihan joka kerta. Sekin kun on väännetty lauluksi, on aika täydellinen. Se on kesän Tonttu. Siinä on sitä vanhan ajan tunnelmaa, sydän ihan sykähtää. Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu, kesäyön on onni omanani... ah täydellistä. Onko teillä joitan tiettyjä lauluja jotka on kolahtaneet ihan kerralla?
Viime aikoina oon tykännyt Samuli Edelmannin Ei mitään hätää. Sekin jotenkin käy tämän syksyn tunnelmiin. Miusta on kai tullut vähän tylsä. Musiikkimaku oli ennen vähän erilaista, nyt poimii niitä tuolta radioaalloilta jotka sitten jää päähän soimaan. Yleensä ne musiikin kuuntelut jää siihen työmatkaan, harvoin tulee kotona kuunneltua. Joskus vaan on pakko sitten huudattaa kotonakin. Tänään oli sellainen päivä.
***
Kuvasarja on siitä kun Phantom perhosen bongas.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kaikenlaista

Nyt seuraa sekalaista höpinää viikonlopun tekemisistä=) Ei päätä eikä häntää luvassa (onko ikinä?). Aloitetaan perjantaista jolloin sain käsiini ihan oikean aarteen. Siis todellakin nyt tuli tähän taloon se tavara joka otetaan mukaan jos äkkilähtö tulee (hunksit luonnollisesti kainalossa mukana, mutta eihän ne olekaan tavaroita...). Nimittäin ilmakuva tästä talosta v. 1965, takana teksti Suomen ilmakuva Oy ja vuosi 1965. Kuva pääsi kunnipaikalle rappusiin:
Kuvassa näkyy marjapensaat ja pihapolut. Liiterin ovikin on auki, puuhommat talon väellä kesken. Huokaus mikä aarre. Meidän talo on ollut niiiiiin sievä. No onhan se vieläkin mutta onhan tätä vähän myllätty niistä päivistä. Toisaalta en hirveesti valita. Nimittäin tykkään sisävessasta ja suihkusta ;)
No eilen ei sitten mitään ihmeempiä, nuorempi hunksi meni porukoille yökylään. Se jos mikä on harvinaista herkkua. Jostain syystä Phantom ei ole toivottu yövieras, se on niin.... mitenkä sen sanoisi... aktiivinen=) No ylläolevasta kuvasta voi päätellä mitä mieltä vanhempi hunksi oli siitä että olikin ainoa hunksi talossa. Tänään oli sitten luvassa mm. ulkosaunan pesua:
Se on vaan niin ihana tuo sauna. Ja ihana oli ilmakin. Hunksi numero 2 palautui tänään yökylästä, oli se vissiin aktivoinut itteensä kun oli niin väsynyt, paiskautui suoraan yläkertaan unille=) Liekö aktivoinut talon väkeäkin. No Onni olikin sitten saunanpesussa mukana, joku voisi sanoa että pyöri suorastaan jaloissa.
Nyt on sitten saunakin pesty tälle syksylle. Olipas ihana käydä puhtaassa saunassa siivouksen päälle saunomassa. Pimeitä syysiltoja odotellessa... Tässä vielä kuva pukuhuoneesta. Puupönttöjä joka nurkka täynnä...
Siinäpä se taas viikonloppu menikin. Mietin tuossa, että kyllä se on vaan tää oma piha ja koti täällä vähän syrjässä niin oma maailmansa että sitä ihan unohtuu tänne, ihan niinkun ei missään muualla ikinä käviskään. Sitten sunnuntaina rupeaa miettimään paluuta arkeen ja sukimaan tukkaansa kuosiin. Hyvä näin, monesti olen huokaissut mikä onnenpotku olikaan että saatiin muuttaa tänne!