tiistai 10. huhtikuuta 2012

Onni von Täydellinen

Kun täällä niin paljon noista koirista ainakin kuvia laitan, pitänee kai kertoa heistä vähän tarkemmin. Eilen mietin kun Onnin kanssa pitkästä aikaa kävin lenkillä ihan kaksistaan että miten voikaan olla tuollainen koira edes olemassa. Sanat ei riitä.
Meillä oli kyllä oikein kivaa. Heittelin lumipalloja ja välillä piti leikkiä terrierivetoleikkiä, minun hanskalla, kun ei parempaakaan käsillä ollut. Ihan huoletta voi nyt kasvattaa pidemmän sormet, sen verran venähti lapaset=) Onni sai juosta irti, mutta ei se raaskinut viereltä lähteä minnekään kun piti kytätä että otanko lumipallon käteen ja heitän.
Onni on eräänlainen ajatustenlukija. Se tietää mitä tehdä milloinkin. Jos oon surullinen se tulee viereen ja pysyy siinä kupeessa kiinni sitten vaikka koko illan. En oikein edes osaa selittää sitä, jotenkin se vaan tajuaa mitä tehdä milloinkin. Onnilla on hassuja tapoja. Se haukottelee joskus kuin kissa. Ja sit se tykkää "uimisesta", eli sammakkona mattoa pitkin menemisestä. Ja kun heittää palloa se pomppii kuin jänis. Onni on aika monipuolinen;)
Onni on herrasmies. Vaikka se nukkuu joka yö meidän sängyssä, silti joskus yöllä herään siihen kun hönkä käy naamaan ja Onni tuijottaa sängyn vieressä kysyen lupaa että saako tulla viereen. Onkohan Onni vähän huomionhakuinen...;)
Oon ihan liian kiintynyt Onniin. Liian kiintynyt. Pelkkä ajatus menettämisestä saa ahdistavan tunteen ja tipan linssiin. Ihan oikeasti pelottaa se päivä. Toivottavasti Onni elelee terveenä ainakin vielä toiset 8 vuotta. Onni on minun eka koira ja miten sattuikin heti ihan täydellinen koira meille, paljon olen virheitä tehnyt mutta Onni ei vähästä hätkähdä. Onneksi.
Onnissa on pari rasittavaakin piirrettä (joihin minä kyllä luultavasti olen syyllinen kuitenkin). Se haukkuu kaikki tulijat. Auton kyydissä se haukkuu kaikki koirat jotka se näkee. Tosi kivalta kuulostaa korvan juuressa.
Onni on herkkis. Se menee sängyn alle piiloon jos joku on vihainen, vaikkei edes olisi Onnille vihainen. Mutta silloin kun Onnille on vihainen, se ei mene sängyn alle. Se katsoo ruskeilla silmillään eikä sille voi olla enää vihainen. Eläinlääkäri aina kehaisee miten kiltisti Onni antaa itseään tutkia. Tottakai! Herrasmies kun on.
Eilen lenkin jälkeen istuttiin terdellä Onnin kanssa ottamassa aurinkoa. Ei puhuttu mitään, nautittiin vaan auringonpaisteesta. Oli jotenkin ihan täydellistä, oltiin ihan hiljaa. Ihana Onni<3
***
Hunksi nro 2 vuorossa ensi kuussa kun sillä on synttärit!

34 kommenttia:

  1. Me ollaan dalmatiankoiraperhe, vaikka mietin pitkään jo ensimmäisen koiran hankinnan kohdalla että entäs jos otettaisiin parsonrusselinterrieri. No ei otettu, otettiin dalmatialainen (ja ihana koira olikin). Nyt ollaan taas ottamassa dalmatialaista, ja taas mietittiin pitkään että entä jos parsoni... Nyt kun olen eksynyt tänne sinun blogiin niin en kyllä kadu noita dalmatialaisia, mutta tulee sellainen olo että pitäisiköhän meille ottaa vielä yksi koira... se parsoni?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän dalmisten sekaan yksi pieni parsoni menee! =) Jos sitä kerran on pohtinutkin niin siihen ei auta muu kuin pieni parsonpentu <3 Tosin mulla ei kyllä yhtään ikävä ole niitä pentuaikoja, nautin täysin siemauksin aikuisista parsoneistani=)

      Poista
  2. Onni on ihana Onni :D. *syrän*

    VastaaPoista
  3. Onni kuulostaa niin täydelliseltä ;D Mä tykkään herrasmiehistä ♥

    VastaaPoista
  4. Onni on omistaa Onni! Ihanasti kerrot Onnista. Onnilla on ollut onni löytää sinut ja sinulla on ollut onni löytää Onni! Täydellisesti sovitte toisillenne.

    Hunksit ovat tainneet palata Mallorcalta ja Hunksiton huhtikuukin on siis näköjään mennyttä. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että tänään vaadin Hunkseja takaisin. Tarkoituksenani oli sanoa jotakin tämän tapaista:

    Jos jotain sellaista ois, mitä tehdä vois - et Hunksit tulis bäkkii ja vähän äkkii...
    Tänään täyttyi mitta Allil, Velil, Mamil ja mulla, Hunksien ois paras takas jo tulla.
    Enää ei kestetä, vastarintaa ei estetä.
    Me halutaan Hunksit kehiin heti, kutsutaan apuun vaikka Himalajan Jeti.
    Ikävä on liian suuri, ei auta mikään kuuri.
    Sydämeen sattuu, kun katsotaan yksinäistä Hunksimöisen hattuu.
    Vetoomuksemme kuule tämä ja hae Hunksit himaan, tuskissamme turvaudumme muuten ärhäkkään simaan.
    Mikä sais sut hakemaan Onnin ja Veetin takas, Hunksikaksikko on meille niin eri rakas.
    Hunksit oi Hunksit - tää oodi on teille, tuokaa jo huomenna ilouutinen kotiinpaluusta meille.

    Mutta, koska ainakin iiiiihana Onni on palannut punaiseen taloon maalla ja luultavasti myös iiiiihana Veeti, ei minun tarvitsekaan sanoa mitään siitä asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHANAA KIPA! Sä teit sen!

      Mä täällä duunissa riimejä kovasti mietin,
      mut joku vei mun runosykkeen ja vietin.
      Me Hunksit halutaan takas,
      Hanne, avaa jo sun punapirttis hakas.
      Me Bono, Nasu, Alli, Veli ja Kipat,
      Otetaan muuten todellakin simasta lipat.
      Hunksit oi Hunksit - tää oodi on teille,
      tuokaa jo tänään ilouutinen kotiinpaluusta meille. JOU!

      Poista
    2. Jesh, Alli, Veli ja Mami rulaa,
      yhdessä tää homma todellakin skulaa.
      Himmeet riimit, mut onpa ruutujen takanakin hyvät tiimit.
      Hunksit oi Hunksit - tää oodi on teille,
      iloa levitätte ja hauskuutta annatte myös meille.
      Hanne saa olla onnellinen, kun teidät omistaa -
      punaisen talon puitteita Hunksit vain komistaa.
      Hunksit rulaa ja hommat skulaa. JOU!

      Poista
    3. Siis aivan hulvatonta! =) =)

      Himmeitä on riimit ja himmeitä on riimittelijät. Kiitos nauruista!

      Poista
  5. Voi Onnia. :)

    Ajatus rakkaiden ihanuuksien menettämisestä on kamala!!
    Onneksi ne ovat luonamme nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitää vaan keskittyä tähän päivään eikä murehtia tulevia!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Onni on <3 Tälläkin hetkellä kupeessa kiinni=)

      Poista
  7. Ihana Onni! <3 Minä uskon, että Onni elää terveenä ainakin seuraavat 15 vuotta! <3

    VastaaPoista
  8. Vain koiraihminen ymmärtää, mistä on kysymys ♥ Ihana Onni! Kuvailisin samaan tyyliin ensimmäistä koiraani Nemoa (parson myös), sympaattisempaa saa hakea, mulle aina se the koira ♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, sitä ei voi oikein edes selittää mikä se juju siinä on että siitä tulee se the koira.

      Poista
  9. Ihana koiruli! Kokemuksesta tiedän vähäsen (omani puoliksi parson). Toivottelen Onnille terveyttä ja monia yhteisiä vuosia kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Onnille terveiset kerrottu perille=) <3

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Eipä tuon täydellisempää hunksia vois ollakaan. Ei ihme että kosijoita on jonoksi asti=)

      Poista
  11. Ihana Onni!Oma Jackrusselini jaksaa edelleen riemuita joka ikinen kerta kun tulen töistä kotiin,aivan kuin ei oltaisi nähty ikuisuuteen.Ja ymmärrän täysin tuon tunteen,kun tietää että koira ymmärtää oman mielialan ja tulee samalle taajuudelle kanssasi.Ei sen parempaa ymmärtäjää..
    Pensseli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä tosiaan kiva tulla kotiin kun on niin mukava vastaanotto=)

      Poista

Hunksit ja Hanne kiittää kommentistasi <3