sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Päiväni hunksina

Nyt seuraavana luvassa paljon kuvia meidän pikku-hunksista. Onni nimittäin läks aamulla päiväänsä viettämään miun porukoille, on päässyt siellä ihan kunnon kaupunkilenkille. Tämä meidän pikkuhunksi on aika metka otus. Monen ilmeen koira, ja monen erilaisen äänen koira. Ja hajun. 
Eli tämä on sellainen koira joka pitää livenä kokea;) Pitäsköhän miun ruveta näille hunkseille järkkäämään fanitapaamisia... mitenkähän lie pitkät jonotusajat olisivat.
 
Käytiin hunksin kanssa lenkillä. Olipas ihanaa kun täällä on ollut niin kovat pakkaset viime päivinä että pissityslenkkiä pidemmälle ei olla päästy. 
Veeti kävelee aina niin nätisti. Ihana pikku-Pha. Niska kyyryssä se painaa eteenpäin eikä vedä yhtään. Tänään oli lainassa Onnin pusakka. Se pieni valuvirhe Veetissä on että se meinaa hyökkiä isoja autoja aina, sen takia en mielellään sen kanssa tuossa isolla tiellä kävele.
Mutta kukaan ei ole täydellinen joten tuo pieni vika Veetille suotakoon. Jossain vaiheessa yritin opettaa siltä tuon tavan pois. 
Veetillä on aika monta lempinimeä. Se Phantom on sieltä pentuajoilta kun sillä oli ihan musta naama. Iisakki ja Kaheli on sellaiset oikein hellittelynimet=) Tuota Iisakkia varmaan harkitsisin nimeksi jos se ois pentu, se ois jotenkin kuvaava.
Sillä on alhaalta katkennut hammas kun pentuna se viihdytti itseään (ja minua) pureksimalla kiviä. Se aina kantoi niitä salaa ulkoa punkkaansa ja ilme oli tämä:
Aina kun valkuaiset silmissä vilahtaa niin tietää että nyt on hunksilla koiruudet mielessä.  Häntä sillä heiluu aina. Ja tarkoitan sitä, aina. En tiedä olenko kertonut kun kerran tulin töistä ja häntä ei heilunut. Seuraavana päivänä tuli jo vähän hätä. Oli satuttanut häntänsä parka=(
Tänään sitten hunksin kanssa leikittiin leluilla. Palloa se hakisi vaikka kuinka pitkään (siinä väsyy heittäjä ensin), vetoleikki on myös hunksin suosikki:
Kerjääminen on kans ihan yks suosikkilaji. Vainu pelaa (Teemun kahvikuppi ja pulla tais tuossa pöydällä olla).
Tämän päivän hunksin ohjelmaan kuuluu vielä saunassa lämmittely. Siellä se jo oven takana jonottaa. Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole=)
Kaunis se on kuin mikä. On tämä vaan sellainen rotu ja nämä yksilöt sellaisia tapauksia että ei ihme että rakastuin rotuun välittömästi kun ekan kerran rodun edustajan tapasin. Kyseinen friidu kun on tainnut viedä meidän hunksienkin sydämet;)

12 kommenttia:

  1. Juu-u, kyllä on aivan kuin meidän Minni. Pikku jäynän teko on aivan parasta elämässä palloleikin jälkeen. Pallo on kyllä ykkönen, se täytyy olla mukana sängyssä ja lenkillä ja ja ja. Niin ja asia sänky, "meillähän ei koirat sänkyyn tule". Tarkoitti sutä, kun yö koitti niin johan oli kun siimahäntä kun äitin kainaloon kiipesi salaa. Voiko sellaiselle sitten huutaa?
    Minnin valuvirhe on se, että pienenä emme tarpeeksi tottuttaneet pieniin lapsiin, joten nyt joudun aina huolta kantamaan tilanteissa kun pieniä lapsia kylässä. Minni pelkää kovasti ja niissä tilanteissa en luota, ettei ole nappaamatta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tykkäävät ihan kohtuullisesti palloista =)

      Poista
  2. Jesh, jesh, jesh - mä olin EKA! Fanitapaamiseen olisin siis ajan varannut ja taidan olla sijalla number one!!!!!!

    Koskas saapi tulla? :D

    Kylläpä Hunksifania nyt hemmotellaan ihanilla kuvilla. KIITOS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ostaa almanakka ja ruveta hunksitapaamisia järkkäämään=)

      Poista
  3. Niin lystikäs näky! Ja ihana tuo teidän valkoinen portti. Ihania lenkkeilyilmoja sinnekin!

    VastaaPoista
  4. Hei,
    Koirulihaaveeni vaan kasvaa... kohta vuosi, kun Casperinasta tuli enkeli.
    Tämä rotu on kiehtonut vaan olisinko tarpeeksi topakka emäntä????
    Mitähän maksaisi ei kirjoilla oleva pentu ja yms. yms.
    Ihana katsella sinun hunkseja ja persoonia ovat.
    Kiitos taas,
    tapailisin pojat mielelläni, hyvä idea!!!
    t.
    U-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin silloin että olenko tarpeeksi kovapäinen näille, mutta kyllä se siitä sitten... Hunkseista on tullut oikein kelpo kansalaisia=)

      Itse suosittelen kyllä ihan rekisteröityä pentua, omatkin on. Kasvattajasta oli suuri apu silloin alkuvaiheessa ja tiesi että neuvoa voi kysyä. Ja muutenkin, kyllähän sitä silloin tietää paremmin mitä saa.

      Poista
  5. Onpas teillä söpöt hauvelit. Se on totta, valkuaiset kun muljahtaa, pitää ruveta katselemaan ympärilleen, mikä on meininki. Meillä on todennäköisesti kadonnut jotain.. Kaikki käy kauko-ohjaimen ja kalsareitten välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä eivät onneksi kovin usein ainakaan pölli mitään luvatonta. Tosin tänään kun Onni tuossa riekkui niin läppäri tipahti lattialle....

      Poista
  6. Ihana aita tuossa yhdessä kuvassa, minäkin haluaisin tuollaisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun vaan heinäseipäitä metsästämään=)

      Poista

Hunksit ja Hanne kiittää kommentistasi <3